Finlex - Etusivulle
Ennakkopäätökset

19.3.2007

Ennakkopäätökset

Korkeimman oikeuden verkkosivuilla ja vuosikirjassa julkaistut ratkaisut kokoteksteinä v. 1980 alkaen. Vuosilta 1926-1979 näkyvissä on ainoastaan otsikko tai hakemistoteksti.

KKO:2007:28

Asiasanat
Yksityishenkilön velkajärjestely - Maksuohjelma
Tapausvuosi
2007
Antopäivä
Diaarinumero
S2006/468
Taltio
431
Esittelypäivä

Yksityishenkilön velkajärjestelyä hakeneen velallisen nettotulot olivat pienemmät kuin hänen aviopuolisonsa nettotulot. Maksuvaraa laskettaessa velallisen nettotuloista vähennettiin vain hänen tulo-osuuttaan vastaava määrä puolisoiden yhteisistä asumiskustannuksista ja muista välttämättömistä elinkustannuksista, siitä riippumatta, mitä aviopuolisot olivat keskenään sopineet näiden kustannusten jakamisesta.

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Selvittäjän maksuohjelmaehdotus

A:n hakema yksityishenkilön velkajärjestely oli aloitettu 26.7.2005. A:n nettotulot olivat pienemmät kuin hänen velkajärjestelyn ulkopuolella olevan puolisonsa B:n nettotulot. Selvittäjän 23.9.2005 laatiman maksuohjelmaehdotuksen mukaan A:n maksuvara oli kuitenkin laskettu siten, että A:n nettotuloista oli vähennetty puolet perheen asumismenoista ja puolisoiden yhteenlasketuista välttämättömistä elinkustannuksista.

Selvittäjä perusteli asumis- ja elinkustannusten puolittamista sillä, ettei toista puolisoa voitu vastoin tämän tahtoa velvoittaa vastaamaan toisen puolison elatuksesta, jotta viimeksi mainitulle jäisi enemmän maksuvaraa sellaisiin velkoihin, joista ensin mainittu puoliso ei ollut vastuussa. Vaikka velallisena oleva puoliso, jonka nettotulot olivat pienemmät kuin hänen puolisollaan, avioliittolain elatusperiaatteen mukaan vastaisikin vain pienemmästä osuudesta puolisoiden yhteisistä menoista, asumis- ja elinkustannukset voitiin selvittäjän mukaan tässä tapauksessa jakaa normaalista poiketen puoliksi, koska A:n vastuut olivat syntyneet jo ennen avioliiton solmimista, koska hän oli muuttanut asumaan B:n jo ennen puolisoiden yhteenmuuttoa hankkimaan asuntoon eikä puolisoilla ollut yhteisiä lapsia. Velkajärjestelyn ulkopuolella olevalta parempituloiselta B:ltä ei voitu edellyttää, että hän vastaisi puolisoiden yhteisistä menoista enemmälti kuin niiden puolesta määrästä.

Velkojat X ja Y vastustivat maksuohjelmaehdotusta ja vaativat, että A:n maksuvaraa laskettaessa puolisoiden asumismenot ja välttämättömät elinkustannukset jaetaan aviopuolisoiden tulojen mukaisessa suhteessa.

Varkauden käräjäoikeuden päätös 17.11.2005

Käräjäoikeus hyväksyi selvittäjän perustelut ja vahvisti ehdotuksen maksuohjelmaksi.

Asian on ratkaissut notaari Johanna Soininen.

Itä-Suomen hovioikeuden päätös 6.4.2006

Velkojat X ja Y valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Merja Vanala, Markku Ukkola ja Maija Liisa Kilpeläinen. Esittelijä Riikka Tiainen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Velkojalle X myönnettiin valituslupa. Valituksessaan X vaati maksuohjelman muuttamista siten, että A:n maksuvaraa laskettaessa puolisoiden yhteiset menot jaetaan heidän tulojensa mukaisessa suhteessa.

A vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A:n maksuohjelman mukaan hänen nettokuukausitulonsa ovat 645,36 euroa ja hänen aviopuolisonsa nettokuukausitulot 2 673,17 euroa. Maksuvaraa laskettaessa A:n nettotuloista on vähennetty puolet hänen ja hänen aviopuolisonsa yhteisistä asumiskustannuksista ja muista välttämättömistä elinkustannuksista.

2. X on velkojana valituksessaan katsonut, että A:n nettotuloista olisi tullut vähentää vain hänen tulo-osuuttaan vastaava osuus näistä puolisoiden yhteisistä menoista. A on vastauksessaan vedonnut siihen, että puolisot olivat muuttaessaan yhteiseen talouteen ja sen jälkeen avioliiton solmiessaan sopineet, että kumpikin puoliso vastasi vain omista henkilökohtaisista menoistaan ja välttämättömistä elinkustannuksistaan ja että A vastasi yksin puolisonsa omistaman asunnon yhtiövastikkeesta ja kotivakuutusmaksuista "ikään kuin vuokrana". Tätä sopimusta ei ollut tehty velkajärjestelyä silmällä pitäen.

Korkeimman oikeuden kannanotto

3. Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (velkajärjestelylaki) 5 §:n 1 momentin mukaan velallisen on velkajärjestelyssä käytettävä velkojensa suoritukseksi kaikki ne tulot, joita hän ei tarvitse välttämättömiin elinkustannuksiinsa ja elatusvelvollisuudesta aiheutuviin menoihin (maksuvara). Avioliittolain 46 §:n 1 momentin mukaan kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.

4. Korkein oikeus katsoo, ettei velallinen voi velkojiaan sitovalla tavalla luopua avioliittolain edellä mainittuun säännökseen perustuvasta oikeudestaan saada aviopuolisoltaan tämän elatuskyvyn mukaista elatusta. Velkajärjestelylain säännökset velallisen maksuvaran laskemisesta syrjäyttävät velkajärjestelyssä aviopuolisoiden mahdolliset keskinäiset sopimukset asumis- ja elinkustannusten jakamisesta. A:n mainitsemalla sopimuksella ei siten ole merkitystä hänen maksuvaraansa laskettaessa, vaikka sopimusta ei olisikaan tehty nimenomaan velkajärjestelyä silmällä pitäen.

5. Myöskään selvittäjän maksuohjelmaehdotuksensa perusteluissa mainitsemilla seikoilla, että A:n velat olivat syntyneet jo ennen avioliiton solmimista, että hän asui aviopuolisonsa jo ennen yhteisen talouden perustamista hankkimassa asunnossa ja ettei puolisoilla ollut yhteisiä lapsia, ei voi olla merkitystä harkittaessa aviopuolisoiden avioliittolain 46 §:n 1 momenttiin perustuvan elatusvelvollisuuden vaikutusta maksuvaran laskemiseen.

6. Aviopuolisot vastaavat kumpikin omista veloistaan, eikä aviopuolison mainittu elatusvelvollisuus koske hänen puolisonsa henkilökohtaisten velkojen suorittamista. Velkajärjestelyssä velallisen aviopuolison nettotulojen määrä voi kuitenkin vaikuttaa siihen, kuinka suuri osuus puolisoiden yhteisistä asumiskustannuksista ja muista välttämättömistä elinkustannuksista on vähennettävissä velallisen omista nettotuloista velallisen maksuvaraa laskettaessa.

7. Korkein oikeus on ratkaisussaan 2006:55 todennut, että avioliittolain 46 §:n 1 momentin mukainen puolisoiden elatusvelvollisuus otetaan velkajärjestelyssä maksuvaraa laskettaessa huomioon siten, että perheen välttämättömät menot pääsääntöisesti jaetaan puolisoiden nettotulojen mukaisessa suhteessa, jolloin enemmän ansaitsevan puolison katsotaan vastaavan perheen menoista suuremmalla määrällä kuin vähemmän ansaitsevan.

8. Käsillä olevassa asiassa ei ole ilmennyt erityisiä perusteita laskea velallisen maksuvara selvittäjän ehdottamalla ja avioliittolain 46 §:n 1 momentista ilmenevän periaatteen kanssa ristiriidassa olevalla tavalla.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan.

Asia palautetaan uuden maksuohjelman laatimista varten käräjäoikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen ja palautuksen syy huomioon ottaen siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Lauri Lehtimaja, Eeva Vuori, Juha Häyhä ja Hannu Rajalahti. Esittelijä Kirsti Uusitalo.

Sivun alkuun